Olen pelastettu (armon varassa kulkija), jota odottaa iankaikkinen elämä, mutta jo täällä saan kokea johdatusta: Elämälleni on varattuna oma suunnitelma ja saan kulkea ohjauksessa. Olen turvallisissa käsissä - tällä Jeesus tiellä: - Tie - Totuus - ja Elämä.

https://www.youtube.com/watch?v=BfeYlehy5DoExit, Armo tuli kylään, Usko Ainoastaan

TARE:lla opin, että löytäessään kutsumuksen - löytää itsensä. Ja toimii toisin päin myös: Löytäessään itsensä - löytää kutsumuksen. Siellä joudun oppimaan pois siitä ajatuksesta, että kutsumus kuuluu vain harvoille ja vaalituille.

Kutsumus sanana toi ajatuksiini jotain ylevää -  suurta, joka oli tarkoitettu vain harvoille; sankareille. Vaikka taas suuret sankariteot tehdään Jumalan voimalla - Jumala on heikoissa väkevä. 2 Kor. 12:9.

Itse olen joutunut hyvin aralla mielellä kulkemaan kohti omaa kutsumusta - tehden matkaa rinnan itseni löytämisen kanssa.

Tähän sopisi siskoni laittama kortti:

01022015920.jpg

Ja kovasti olen myös kapinoinut ajatusta, että olisin PYRKIMÄSSÄ jonnekin. V-P:n kanssa tästä ´väännän kättä´ :). Tuokoon tämä selkeyttä ajatuksenkulustani: Koska tuolloinhan minun pitäisi itse tietää mikä on minua varten ja niin määrätietoisesti ponnistelen sitä kohti. Toki taas kun KUTSUMUS on jo kirkkaana edessä, sitä jo ojentautuu eli PYRKII sitä kohti, mutta tuolloin ajattelen sen olevan jo syvästi JOHDATUSTA, ei vain jotakin mitä minä itse haluan. Niin, ja taas joudun toteamaan; Jumala vaikuttaa rukouksen kautta tahtomista ja tekemistä meissä.

Ehkä tähän on hyvä todeta: ”Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan, aina sydänpäivään saakka.” (Snl.4:18) ...

Eilen oli ihana ´lenkin´ ja suihkun jälkeen vetää ystäväni neulomat sukat jalkaan, jotka lämmittivät jalkoja ja mieltä!

31012015910.jpg