Nämä kolme päivää tällä viikolla ovat olleet todella hyviä opetuksellisesti. Olemme mm. saaneet avainnipun Vanhaan Testamenttiin. Todella. Matteuksen evankeliumissa kävimme Vuorisaarnaa tänään.

MUTTA... ´joudunkin´näistä poiketen sivuamaan tunteita. Toki huomasin, että luonnostaan poimin itseäni läheisesti koskettavia asioita tunneilta.

Tänään tuli hyvin se, miten meille on annettu erilaisia tunteita ja jos estämme nämä luonnolliset tunteet, jotka kumpuavat eri elämäntilanteissa. Miten tukahdetut tunteet voivat kääntyä meitä vastaan. Ja saavat aikaan painekattilatilanteen eli tunteiden kasaantuessa, reaktiomme purkautuu tilanteeseen nähden paljon voimakkaammin kuin se muutoin olisi, jos tunne olisi saanut aikanaan tulla kussakin tilanteessa luonnostaa.

Sunnuntaina jouduin itse pysähtymään tunteiden äärelle, niiden liittyessä omiin kipuihin epäsuorasti. Ja jouduin toteamaan, että reaktioni oli voimakkaampi kuin tilanne muutoin olisi ollut, jos sitä haavaa ei minussa olisi, mihin se suoraa osui. Kukaan muu ei sitä varmaan huomannut, mutta sen tiedostaminen yllätti jälleen - keskeneräisyys. Toki valmiita täällä ei meistä edes tule.

Alkuviikosta tuli lisäksi asioita liittyen minulle tärkeään ihmiseen, joista jäin kantamaan huolta. Ja näin ´tunnepaketti´ oli valmis. Miten työstän nämä?

Mietin - hahmotan jotain ja vihdoin olen valmis rukoilemaan kaiken puolesta.

Tänään tulikin päivänsana kirjastani hyvä kohta kaikkeen tähän liittyen, josta osan lainaan tähän:

"Miten saamme tulla luottavaisin mielin Jumalan eteen vaikeuksien ja huolien kanssa. Niin kuin pieni lapsi, joka luovuttaa sekaantuneen lankavyyhdin äidin käsiin ja rientää leikkimään. Tämä ehdoton luottamus miellyttää äitiä paljon enemmän kuin jos lapsi painuisi polvilleen manaamaan hänen apuaan. Viime mainittuhan tuottaisi äidille mielipahaa sen vuoksi, että siinä olisi vihjaus hänen haluttomuudestaan auttaa silloin, kun apua tarvitaan. Luottautumalla näin Jumalan varaan, joka on tehnyt kaiken meidän puolestamme ja joka tekee yhä työtä meissä."