Tänään tuli jälleen (5.) ´uusi´ opettaja. Lähdimme 1 Pietarin Kirjeestä - näin menee nämä pari päivää. Hänellä (opettajallamme) on taas ihan oma tyyli opettaa. Erilaisuus - se rikkaus.

Ensimmäisen luvun käytyämme, jokainen sai kirjoittaa lapulle jakeen / lauseen, joka nousi omasta elämäntilanteesta tai muutoin puhutteli luetussa luvussa. Nämä laput kävimme sitten teippaamassa taululle. Vielä en tiedä oliko se vaan kooste vai palaammeko niihin myöhemmin. Opettajamme luki niistä muutaman, myös minun.

Kirjoitin: Vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuuden aika. 1 Piet.1:17 (loppuosa).

Itsellä tuohon on latautuneena suuri määrä Jumalan kunnioitusta. Miten Suuri - Voimakas - Viisas on Hän. Jumalani - Herrani. Valta ja voima on Hänen.

Tunne: Vaikka en ymmärrä - en aina näe, haluan luottaa. Rakenna luottamus Sinuun. Se mikä kerran särkyessään minussa toi muurin ympärilleni estäen luottamuksen. Nyt jo näen, että Jumala tekee tätä minussa. Saan kulkea tätä tietä, ilman vaatimusta - pakkoa suorittamisesta - tätä opettelen.

Kun olit nuorempi, sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit. Mutta kun vanhenet, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo. Joh. 21:18