Kuva:     http://kuvapuhuu.blogspot.com/

          

Jeesuksen puolelta:

Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee. Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille, mitä sitten anottekin häneltä minun nimessäni.Joh.15:13-16

Miten usein torjumme meille osoitetun ystävyyden omista kivuista käsin. Etsimme aitoutta - pysyvyyttä, mutta sen näkemiseen tarvitsisimme apua.

Ajan kiireisyys ja omien tarpeiden laittaminen 'kaiken' edelle, tekee meidät sokeiksi lähimmäisemme tarpeille. Vaatiessamme itseltämme yhä enemmän suorittamista, toimimme näin myös lähimmäisemme suhteen ja kierre on valmis. Monet pettymykset ovat voineet rakentaa suojapanssarin niin paksuksi, ettei muu kuin ihme - Jumalan väliin tulo, voi sitä enää läpäistä.

Jumalan armo - Jumalan Rakkauden alla, voimme kokea muutoksen. Usein vähitellen tuo muutos on mahdollinen. Monesti emme itse heti pysty sitä huomaamaan - vasta matkan päästä saamme katsella ihmettä, jonka Jumala on saanut meissä vaikuttaa. Vähän kuin  kysyessämme lapselta; oletko kasvanut pituutta paljon tänä vuonna? - Siihen mikä tapahtuu vähitellen, meidän on suoralta kädeltä vaikea antaa vastausta. 

Ja näin Jumala vaikuttaa meissä hengenhedelmänä myös ystävällisyyttä ja tekee meidät kykeneväksi ystävyyssuhteisiin. Raamatusta voimme löytää kehotuksen ystävällisyyteen, sen sijaan ystävyyden suhteen saamme toimia itsestämme käsin - kaikkia ei ole luotu ystäviksi keskenään, mutta ystävällisyys osaltamme kuuluisi kaikille.

Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ... Ef.4:32

Usein ystävyys rakentuu tasapuolisuuteen. Antajan ja kuuntelijan osa ei pitkään ole tyydyttävä, mutta se voi olla myös omavalinta tuohon suhteeseen - en halua - en kykene antamaan itsestäni enempää. Toiset käyttävät määrityksissään hyvinkin harvaa siivilää - sinne päin tyyliin. Toisen on lähes mahdoton sanoa ääneen sitä mihin heidän sisimpänsä ei voi yhtyä.

Avoimuus - rehellisyys - luottamus ovat arvoja, jotka meidän on helppo listata ystävyyden alle. Ehkä vain Jumalan edessä kykenemme tähän - Hän kun jo muutoinkin näkee lävitsemme - meillä ei ole siis muuta 'vaihtoehtoa' (näin ilmaistuna kuulostaa vaatimukselle, sitä se ei kuitenkaan ole) kuin yhä uudestaan tulla sellaisena kuin olemme Hänen luo, jos haluamme elää Hänen yhteydessä ja johdatuksessa. Hänen ominaan emme kohtaa näissä kohtaamisissa tuomiota - vaan Armon = Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Yhä uudestaan saamme kohdata ymmärryksen ja saamme vastaukset ongelmiimme nyt tai ajallaan ja Hänen tavallaan, jota emme monestikaan heti ymmärrä.

 

          

               Kuva:     http://kuvapuhuu.blogspot.com/