Kristittynä kasvaminen

Jonkin verran olen pysähtynyt sen äärelle; mikä olisi hyvä ´Jumalanpalveluselämä´. Hyvin pian kuitenkin olen lykännyt asian syvempää pohtimista. Toki osaisin laittaa hyvät raamit - järjestyksen - määrän ja tehokkuuden. Tarvittaessa voisin muokata uudestaan ja uudestaan. Sopiva annos Rukousta - Raamatun lukemista ja Sanan kuulemista.

Suorittajatyyppinä saada kaikki vielä toimimaan, että se olisi ´hyvä paketti´ - rutiini. ´Näyttäisi´/tuntuisi hyvälle, MUTTA olisiko se hyvä. Tulisiko huono-omatunto jos ei toimisi sen mukaan.

Mutta omavanhurskaus on kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Kun työelämässä on kokemus oravanpyörässä olemisesta, kulkee ikään kuin ´varpaisillaan´ uskonvaelluksen suhteen. Se ei vaan toimisi. ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden" (Ps 51:8).

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi. Hebr. 12:14-15

Peruspaketti

Rukous on kristityn hengittämistä. Aina ei tarvita sanoja. Jumalan sana on elämämme leipä, ja se, mille rakennamme vaelluksemme. Kristittyjen keskenäinen yhteys; uskon ja elämän alueella. Joh.17:21

Ja tänään Matteuksen evankeliumin äärellä ollessamme tulikin hieno lisäys tähän aiheeseen:

Tapakristillisyys kunniaan - Jeesus ...meni tapansa mukaan synagogaan. 4:16. Ja vielä siihen on aikaa, minkä koemme tärkeäksi - siihen on rahaa, minkä koemme tärkeäksi. Tärkeille asioille löytyy aina aikaa.

Tämä oli ehkä liian ´suuri´ otsikko täälle tekstille, sillä kovin pintapuolisesti pääsin sitä koskettamaan tällä tekstillä. Mutta olkoot tämä nyt vaikka yksi kappale kirjasta, joka olisi kirjoitettu tämän aiheen ympärille.