Kuva:     http://kuvapuhuu.blogspot.com/

             

Viime viikolla toinen 'vaki' opettajistamme piti hyvän opetusjakson Matteuksen evankeliumin äärellä ollessamme. Hän mm. toi vertauksen hyvään paimeneeseen ja lampaaseen liittyen: Miten paimen toimii karkailevaan lampaaseen nähden. Miten hän ottaa tällaisen lampaan jalan (samalla opettajamme asetti kynän sormien limitse lyöden napakan iskun jalkaansa vasten, jolloin kynä meni poikki) katkaisten sen. Tämän jälkeen paimen lastoittaa sen ja kantaa olkapäillään lammasta, kunnes jalka on parantunut. Kun lammas on tämän käynyt läpi, se ei enää koskaan mene omille teille.

Opetustapa tuntuu kovalle, mutta jos vaihtoehtona on eksyminen ja sen seurauksena joutuminen 'surman suuhun', on se pieni hinta kivusta.

Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. Hes.34:16

Jäin miettimään tätä, rinnastaen sen meidän elämään. Miten usein Jumalamme toimii meihin nähden näin? Rakkaudesta meitä kohtaan hän antaa meille jotakin mitä on vaikea ymmärtää ollessamme sen tuskan/surun/kivun keskellä.

Sen läpikäytyämme emme mitään sellaista soisi uudestaan kohtaavamme. Samalla ajatellen, etten sitä enää poiskaan antaisi, nyt kun se on jo takana. Se on tuonut elämääni jotakin, mitä ei olisi voinut syntyä, ilman tuota kokemusta.

Itkemättömät itkut Anna-Mari Kaskinen

Kaikki menneet murheelliset päivät
itkut, jotka itkemättä jäivät
suru, jota lievitä ei kukaan
kipu, joka aina tulee mukaan
tuska, joka yhä tulee kohti
murhe, joka epätoivoon johti
kyynel yksikään ei turhaan juokse
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat
aika kutoo suurta salaisuutta
kivun kautta Jumala luo uutta

Vaikka pimeys on yllä päämme
vaikka vielä varjon maahan jäämme
yössä liekki lempeästi loistaa
padot murtaa, kaikki lukot poistaa
hiljaa lähtee sydämeltä taakka
itkut itkeä saa loppuun saakka
sisään tulvii uusi kirkas vesi
vihdoinkin on vapaa sydämesi

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat
aika kutoo suurta salaisuutta
kivun kautta Jumala luo uutta

Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan
vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata

                 

                  

                         Kuva:     http://kuvapuhuu.blogspot.com/