Kuva: Kopio Uskon Kilpi

Niin pian kuin tulin tietoiseksi, että nämä sivut ovatkin avautuneet suuremmalle joukolle kuin olin tarkoittanut - antaessani osoitteen vain niille kenet olen saanut oppia tuntemaan - olin ongelman äärellä. Miten kohtaan itsessäni tunteen, että sama kuin olisin laittanut tekstini julkiselle ilmoitustaululle - arvioinnin ja arvostelun kohteeksi.

Olin ajatellut, että ilman suuremman kontrollin tarvetta voisin vapaasti tuoda ajatuksia ja tunteita, jotta aitous voisi välittyä rivien välistäkin - Inhimillisyys kaikessa vajavaisuudessa. Nyt ongelman äärellä ollessani tunsin suojauksen ja kontrollin tarvetta ajatusten, tilanteiden, jopa tunteiden ilmaisun suhteen.

Vastassahan on joukko, jota en tunne - johon en siis suoralta kädeltä voi luottaa. Ja juuri luottamus on edellytys aitouteen/avoimuuteen. Näin koen siis itse.

Niin, on helppo huomata, että kuulun niihin, joille julkisuus - esilläolo on rasite, jonka jos mahdollista olen pyrkinyt väistämään.

Tätä kaikkea nyt siis kipuiltuani ja rukoiltuani, sekä myös jaettuani miehelleni ja ystävälleni nämä tunnot. Ja samalla näin antaen aikaa itselleni. Koen nyt, että voin jatkaa tätä matkaa näissä muuttuneissa olosuhteissa, kuunnellen myös tunteitani jatkossa. Ehkä tekstini saa toisenlaisen sävyn, mutta toivon, että voisin tavoittaa aitouden.

Tähän lainaten Pekka Simojoen laulun sanat, joista nousi jotain...

 

Tämä päivä on elämän kevät,
se on voimaa nuoruuden.
Tänä päivänä hymyilevät
eilinen ja huominen.

Tämä päivä on taistelun tulos,
ovi auki on elämään.
Tänään aika on lähteä ulos,
ja kokeilla siipiään.

Tänä päivänä kaikki on uutta,
mutta huomenna historiaa.
Tämän päivän mahdollisuutta
takaisin et koskaan saa.

Minne kuljetkin maailman kyliin
etsi totta ja kestävää.
Etsi polkusi Jumalan syliin
- ja olet keskellä elämää -.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa.
Työtä tee ja uutta luo.
Ja kun löydät vettä elävää,
- ota maljasi ja juo

Pekka Simojoki